Veren ja luun lapset – Tomi Adeyemi

Veren ja luun lapset on nuorille aikuisille suunnattu fantasiatrilogian ykkösosa, joka sisältää taikaa, ystävyyttä, seikkailua, rakkautta ja länsiafrikkalaista mytologiaa.

Kirja sijoittuu kuvitteelliseen Orishan valtakuntaan, josta magia on karkotettu ja kaikki sitä harjoittaneet “majit” on surmattu. Tarinassa Zelie, nuori tuleva maji, törmää verivihollisena pitämäänsä prinsessaan torin kaaoksessa. Kohtaaminen sysää heidät vaaralliselle matkalle, päämääränä palauttaa magia maan päälle. Matkan aikana nuoret pohtivat omaa paikkaansa maailmassa ja etsivät totuutta oikeasta ja väärästä.

Me tykättiin tästä fantasiakirjasta; ihastuttiin magiaan ja sen tuomiin tarinoihin! Seikkailu vei mennessään ja juoni koukutti. Luettavissa oli vivahteita länsiafrikkalaisesta mytologiasta, uskonnosta ja kulttuurista ja kaikki hahmot olivat mustia! Tarinasta löytyi voimakasta ystävyyttä, joka on verisidettäkin vahvempaa, sekä tietysti jännitystä ja rakkauttakin. Kaiken kaikkiaan kirja sisälsi ihanan fantasiamaailman, johon pystyi samaistua aivan uudella tasolla. 

Kirjassa oli monta kertojaa, mikä toi tarinaan lisäulottuvuutta. Toisteisuutta oli meidän mielestä jossain määrin liikaa ja osa hahmoista jäi vähän yksiulotteisiksi. Osalla hahmoista taas oli mielenkiintoinenkin kasvutarina, jota oli kiinnostava seurata kirjan edetessä.

Tarinassa oli joitakin yksittäisiä epäloogisuuksia liittyen fantasiamaailman historiaan sekä Zelien seikkailuun. Meidän maailmamme valta-asetelmia oli tuotu osaksi fantasiamaailmaa ilman sen suurempia selityksiä. Kuinka maailmassa, jossa valkoisia tai heidän historiaansa ei ole ollenkaan, voi silti olla kolorismia? Meidän mielestä tarinassa oltasiinkin voitu keskittyä vähän vähemmän rakkauteen ja enemmän fantasiamaailman yksityiskohtiin ja niiden avaamiseen. 

Kaiken kaikkiaan kirja kuitenkin sisälsi ihanan fantasiamaailman, johon pystyi samaistua aivan uudella tasolla ja tarinan, johon uppoutua täysillä.

-Aracelis Correa ja Téri Zambrano

Picture by poc_Lukupiiri